Paluu arkeen juhlien jälkeen

Niin sitä tuli valmistuttua ja juhlat juhlittua. Juhlat oli ihanat, sukulaisia ja ystäviä oli päässy paikalle sankoin joukoin. Nyt on koittanut jo paluu arkeen, työt alkoi heti maanantaina kotihoidossa sairaanhoitajana. Valmistujaislahjaksi saamiani rahoja oon jo ehtiny vähän tuhlata mm. Vallilan ihaniin verhoihin. Kun muuten kodissa on niin valkoista, pitää tekstiileissä olla värejä ettei käy tylsäksi. 

Tähän alkuun muutama valmistujaiskuva:

Perhojoen rannalta löytyi tällainen kaunis paikka, missä sai aivan upeita kuvia

Koska juhlia juhlittiin kahtena päivänä, oli molempina päivinä erilainen kampaus. Kampaukset by LeiKKaamo.

Lupasin aiemmin kuvaa uudistuneesta keittiön ruokaryhmästä. Alkuun ennen-kuvaa tuoleista ja pöydästä:

Hyvin sointuvat maalattuina yhteen, vaikka pöytä ihan eri sarjaa onkin. Pöytä siis anoppilasta saatu, jatkettavaa mallia. Käytännöllinen pienessä keittiössämme.

Tilasin nämä Vallilan Persikka verho Kodin1:n nettikaupasta jo pääsiäisen tienoilla, mutta homma meni puihin kun verhot menivätkin postiin, eikä Anttilan liikkeeseen, niin kuin piti ja saapumisilmoituskin jäi tulematta. Verhothan palautuivat tietysti takaisin, ja jouduin ostamaan nämä ihan marketista. Mutta sainpahan ne vihdoin ikkunaan!

Löysin alennuksesta tätä ihanaa Vallilan Mandariini-kangasta, josta olin pitkään verhoja itselleni haaveillut. Ompelukoneella surautin kankaasta olkkariin uudet verhot

Jostain syystä en ikinä saa aikaiseksi valokuvata sillon, kun on tarpeeksi valoisaa, vaan iltasella tulee aina kuvattua.

Vallilalla on kyllä aivan liikaa ihania kankaita, näitä pitää haalia lisää!

Keittiön uudet tuolit ja valmistujaisjärjestelyä

Tiilitalossa on eletty kiireisiä aikoja lähestyvien valmistujaisjuhlieni vuoksi. Viime viikothan on siis mennyt viimeisiä kouluhommia hoitaessa, keittiötä rempatessa, pihaa siistiessä ja uusia tuoleja ja pöytää maalaten. Valmista ei keittiössä vieläkään ole, sillä ledivalonauhat odottavat asennusta, samoin odottelen edelleen kuukausi sitten tilaamiani Vallilan Persikka-verhoja saapuvaksi. Tässä kuitenkin muutama kännykkälaatuinen kuva, kun en ole järkkärin kanssa jaksanut pahemmin heilua. Edellisestä postauksesta voi kurkata ennen-kuvan halutessaan. Kaakeleista tuli loppujen lopuksi ihan kivat, eikä maalaamista suurempaa remppaa tarvinnut onneksi tehdä.

Tästä näkee kaakeleiden röpelöisyyden, josta aiemmin taisinkin jo kirjoitella

Valmistun siis perjantaina terveydenhoitajaksi ja sairaanhoitajaksi,  ja sen kunniaksi järjestän juhlat perheelleni, muutamille sukulaisilleni ja kavereilleni. Valmistumista on tosin tullut juhlittua jo muutamaan otteeseen esimerkiksi Terveydenhoitajaliiton järjestämällä illallisella ja oman luokan kanssa mökkeilemällä Kalajoella. Juhlien järjestely jäi tietenkin viime tippaan, enkä ole vielä edes aloittanut leipomaan mitään. Menun olen sentään suunnitellut, mutta kiirettä piisaa! Onnistuin vielä haalimaan itselleni projektin, kun löysin kirpparilta 3 kpl pinnatuoleja hintaan 45e. Nehän oli pakko saada ihan jo sen vuoksi, että juhlissa olisi riittävästi istuimia. Tuolit on valmistanut Varjonen Oy, ja epäilisin niiden olevan 60-70-luvulta. Valistakaa minua toki, jos jollain lukijalla on näistä lisää tietoa. Myrkynvihreä lakkakerros vaati hiomista ja nyt kolmen maalikerroksen jälkeen ne alkavat näyttää kauniilta. Lisäksi saimme anoppilasta punaisen pyöreän jatkettavan pöydän, ja sekin kaipaa vielä useamman maalikerroksen. Mutta ihanaa, kun meillä on uusi keittiön ruokaryhmä! :) Pöydästä kuvia tulossa sen valmistuessa.

Tuolit ennen

Ja jälkeen

Etupihalla ei ole tällä hetkellä juuri mitään, se kaipaisi pihasuunnittelua ja viherpeukalointia, joihin minulla ei ole minkäänlaisia lahjoja. Nurtsi onneksi vihertää :)

Suosittelen testaamaan Kesäravintola Mustakarin Kokkolassa, Th-liiton tarjoama illallinen oli suussa sulavaa <3

Rusketusta pintaan kun säät suosivat, etten näytä valkoisessa valmistujaismekossani lumiukolta ;)

Kaakelikatastrofi keittiössä

Tämän urakan jälkeen en taida enää koskaan maalata kaakeleita. Halusin siis päästä eroon meidän punaharmaista 90-luvun loppupuoliskolle paremmin soveltuvista kaakeleista ja suuntasin Kodin Terraan kyselemään, josko maalaaminen olisi helppo ratkaisu. Minulla oli pahat aavistukset jo kaupassa, kun minua palveli harjoittelija, jolla ei asiasta tainnutkaan olla juuri kokemusta. Hän suositteli puhdistamaan laatat kloriitilla, maalaamaan leveällä pensselillä ja ostamaan saumauskynän. Ostin tietysti hänen suosittelemansa välineet, ja eikun hommiin.

Tässä Ennen-kuvaa kaakeleista niiden ollessa alkuperäisen väriset

Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes aloin maalaamaan. Paksu Ronseal-kaakelimaali ei levittynyt pensselillä ollenkaan tasaisesti, ja lisäksi sitä pitä laittaa paksu kerros, jotta väriä sai riittävästi joka laatalle. Jonkin  aikaa maalattuani huomasin kamalia valumajälkiä, joita ei enää saanutkaan tasoitettua, sillä maali kuivui nopeasti. Ajattelin, että jospa toinen kerros peittäisi valumajäljet, ja että se onnistuisi paremmin, mutta huonompaan suuntaan vain meni. Lopputulos oli kamala! Mietin jo, että pitääkö tulevat valmistujaisjuhlani peruuttaa, sillä emme millään ehtisi repiä vanhoja kaakeleita irti ja vaihtaa niitä uusiin muutamassa viikossa, kun muutenkin on paljon siivoamisia ja muita hommia. Lisäksi irroitettuani maalarinteipit, lohkesi maalista järkyttävän kokoisia palasia, jolloin lopputulos muistutti 5-vuotiaan tekemää. 

Eikun takaisin Terraan. Tietysti juuri nuori ja komea miesmyyjä kyselee, että tarvitsenko apua. Ei auta kuin tunnustaa kämmini, ja anella apua. Selviää, että kaakelit olisi pitänyt pestä tarkoitukseen suunnitellulla maalaripesulla. Kaakelit olisi ehdottomasti pitänyt maalata telalla, ja saumauskynä oli täysin turha ostos. Lisäksi maalarinteipit olisi pitänyt irroittaa heti samantien saatuani ensimmäisen kerroksen maalattua. Myyjä suosittelee kaakeleiden hiomista, ja homman uudelleen tekemistä uusilla välineillä. Uusi maalipurkki ja hiomapaperit kainaloon, ja takaisin kotiin. Hiomistyö oli valtava, mutta pakko tehdä. Käsin sitä kahdestaan väänsimme, kunnes lopulta sai luvan riittää, näytti miltä näytti. Kaikkea maalia ei ollut tarkoituskaan saada pois, vaan lähinnä tasoitettua valumajäljet. 

Tällä hetkellä lopputulos alkaa näyttämään jo huomattavasti siedettävämmältä. Telalla jäljestä tuli erittäin siisti, vaikka sitä tarvitsikin 3 kerrosta niihin kohtiin, joissa maalia ei ollut lainkaan. Laatat eivät alunperinkään olleet tasaiset, vaan niissä on ilmeisesti tarkoituksella koloja reunoissa. Nyt ne näyttävät mielestäni hyvällä tavalla vanhoilta, eivätkä pelkästään epätasaisilta ja kammottavilta.

Tässä vaiheessa kaakelit näyttävät jo suhteellisen hyviltä, vielä yksi maalikerros tarvitaan muutamiin kohtiin, joista maali lähti hioessa kokonaan

Tästä siis näkyy tuo kaakeleiden röpelöinen reuna, jollainen se oli jo valmiiksi

Lopputulos joka tapauksessa mielestäni raikkaampi, vaikka näistä ei aivan uudenveroiset tullukaan. Toisaalta vanhaan taloonhan sopii vanhannäköiset kaakelit, vai mitä ;)

Että sellaista kämmäilyä tällä kertaa, onneksi pahin katastrofi on jo takanapäin, ja näillä laatoilla mennään nyt ainakin muutaman vuoden. Mutta ei kai remontit oikeasti mene aina niinkuin Strömsössä?